perjantai 16. joulukuuta 2011

Uusin eväin eteenpäin

Kylläpä kymmenen viikkoa ja kymmenen tehtävää menivät nopeasti! Nyt on loppuyhteenvedon aika. Mitä uutta tein kurssin aikana? Ainakin videon lataaminen YouTubeen oli uutta. Facebook ja muut kirjoitustehtävät olivat melko tuttuja, tosin yhteiskirjoittamista verkossa en ollut aiemmin tehnyt.

Verkkosorsastus ja hartauden tekeminen tuntuivat aluksi vaikeilta. Mutta kun annoin tehtävien hiukan kypsyä mielessä, lopulta ne sujuivat aika helposti. Verkkosorsastus oli myös työn kannalta mielekäs tehtävä; sitä voisi tehdä enemmänkin.

Löytöjä? Tilastoja oli kiinnostava tutkia, ja tulipahan kerrankin tutkittua myös töissä ylläpitämieni FB-sivujen statistiikkaa. Yleinen havainto oli, että ei tämä kauhean vaikeaa ole - kaikki on opittavissa. Siitä olin erityisen ylpeä, että sain ladattua YouTubeen videon! Siitä saattaa olla hyötyä myös työssäni.

Oli kiva saada kurssilaisilta kommentteja ja neuvoja. Enimmäkseen ne tulivat blogin kautta, ja itsekin yritin hiukan kommentoida. Myös kurssin FB-ryhmä oli kiva ja hyödyllinen. Muutaman kerran olin perjantaina yhteisessä chatissa, mutta siellä oli melko laimeaa, joskus siellä ei ollut ketään muita. Kaiken kaikkiaan yhteys muihin kurssilaisiin jäi varsin ohueksi. Mutta ehkä myöhemmin jos joku kurssilainen tulee vastaan työyhteyksissä, tulee olo, että mehän olemmekin jo tavanneet.

Suurin miinus Lintulaudan suhteen on mielestäni ehkä se, että siellä on liian monta kohtaa kommenttien kirjoittamiseen. Joskus kirjoitin kysymyksen, mutten muistanutkaan käydä katsomassa vastausta tai en jälkikäteen muistanut, minne olin kysymyksen kirjoittanut. Olisi helpompaa, jos kaikki kysymykset ja kommentit löytyisivät samasta paikasta.

Hyödyllisintä ja vähiten hyödyllistä on vaikea nimetä. Facebook oli melko tuttu entuudestaan, joten ne tehtävät olisin voinut ainakin osittain ohittaa. Mutta toisaalta, kun Facebookiin piti perustaa ryhmä, perustamani Kruunurouvat on osoittautunut erittäin hyväksi ryhmäksi. En voi sitä enää lopettaa, sillä se on alkanut elää omaa elämäänsä. Kurssin oma FB-ryhmä on kätevä. Siellä on helppo olla yhteyksissä toisiin ja siellä on myös helppo kysyä ja vastata.

Ehkä oletin, että meidän pitäisi tehdä jotakin myös Twitterissä ja Google+:ssa. Näin nekin olisivat tulleet kurssin myötä tutuiksi. Mutta toisaalta olen luottavainen sen suhteen, että jos tarvetta tai halua on, osaan kyllä perehtyä niihin itsekin.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että osallistuin kurssille. Luin kurssimateriaalia ja tein tehtäviä enimmäkseen iltaisin ja viikonloppuisin, en siis työaikana. Paljon tiiviimpää tahtia en olisi jaksanut. Kiitos Karoliinalle ja Terhille ja kaikille rinnalla kulkeneille. Pidetään yhteyttä!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Statistiikkaa sunnuntai-illan iloksi

Kuvassa on intialainen nettikahvila. Se on ensimmäinen nettikahvila, jossa olen koskaan käynyt. Siellä ei ollut kahvilamainen tunnelma, emmekä saaneet tehtyä sitä mitä piti, eli lähtöselvitystä lennolle. Mutta tulipahan käytyä!

Sitten Facebook-sivujen analysointiin. Tutkin ensin työnantajani Facebook-sivun tilastoja ja sitten omaa profiiliani.

Menneen kuukauden aikana Radiolähetysjärjestö Sanansaattajien FB-sivulla tykätyimmät tilapäivitykset olivat muistutus, että 13.11. vietetään kansainvälistä rukouspäivää vainotun seurakunnan puolesta (tilapäivitys tehty 10.11., tykkäyksiä 11) sekä linkki nettiuutiseen, jossa kerrotaan Sanansaattajien nimenmuutoksesta (tilapäivitys tehty 21.11., tykkäyksiä 10 ja 3 jakoa). Nimenmuutos oli myös eniten jaettu tilapäivitys.

Olen yllättynyt, että vainotun seurakunnan rukouspäivä oli tykätyin tilapäivitys, varsinkin kun siihen ei liittynyt linkkiä. Se ei myöskään ollut erityisesti Sanansaattajiin liittyvä tilapäivitys. Oli kuitenkin muutama tilapäivitys, jotka "tavoittivat" useampia ihmisiä kuin tuo rukouspäivä-päivitys. Sitä en tosin ymmärrä, mitä tavoittaminen tarkoittaa...

Eniten keskustelua herätti mielikuvakysely, jonka tein tätä kurssia varten. Kahteen siihen liittyvään tilapäivitykseen tuli yhteensä 22 kommenttia ja 4 tykkäystä. Olen muutenkin huomannut, että keskustelun saa parhaiten viriämään silloin, kun ihmisiltä kysyy jotakin mielekästä. Tosin välillä on vaikea ennakoida, mikä kysymys kiinnostaa ja mikä ei. Tällä kertaa lupaus arvonnasta ja palkinnoista lisäsi todennäköisesti innokkuutta vastata.

Kun itse päivitän Sanansaattajien FB-sivua, linkitän tilapäivitykset mielelläni Sanansaattajien nettisivuille. Useimmiten linkkinä on tuore nettiuutinen, joskus myös käynnissä oleva keräys tai vaikkapa tapahtumakalenteri. Tavoitteena on saada uusia kävijöitä Sanansaattajien sivuille. Sitä en osaa sanoa, onko kuvilla vaikutusta siihen, kuinka moni klikkaa linkkiä ja siirtyy sivuillemme. Voisin kyllä kuvitella, että hyvä kuva edesauttaa klikkaamista.

Sitten omaan profiiliini. Tein viimeisen kuukauden aikana 7 tilapäivitystä. Eniten eli 5 tykkäystä tuli siitä, kun 27.11. kerroin Seinäjoella näkemästäni Dance of the Vampires -musikaalista ja illanvietosta ystävien kanssa. Eniten keskustelua herätti 21.11. heittämäni kysymys siitä, mikä olisi Saksassa kiva lomakohde lasten kanssa. Keskusteluketjuun tuli yhteensä 13 kommenttia. Myös omassa profiilissani olen huomannut, että suorat kysymykset herättävät usein eniten keskustelua.

Tilapäivityksiäni ei jaettu eteenpäin. Näyttäisi myös siltä, että kuvilla ei ollut vaikutusta tykkäämisiin tai keskusteluihin. Enemmän oli merkitystä aiheen kiinnostavuudella.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Hartaus: Herra, minulla on aikaa


Kaikki ihmiset valittavat, ettei heillä ole riittävästi aikaa. Tämä johtuu siitä, että he tarkastelevat elämäänsä liian inhimillisin silmin. Aina on aikaa tehdä sitä mitä Jumala antaa meille tehtäväksi. Mutta on oltava kokonaisesti läsnä joka hetkessä, jonka hän meille antaa.

Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä... Älkää sentähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on. Ef. 5:15-17.


Menin ulos, Herra, ulkona ihmiset kulkivat. He menivät, he tulivat, he kävelivät, he juoksivat. Polkupyörät kiiruhtivat, autot kiiruhtivat, kuorma-autot kiiruhtivat, katu kiiruhti, kaupunki kiiruhti, kaikki kiiruhtivat. He kiiruhtivat, etteivät menettäisi aikaa, he kiiruhtivat ajan perään, saadakseen ajan kiinni, voittaakseen aikaa.


Näkemiin, hyvä herra, suokaa anteeksi, minulla ei ole aikaa. Tulen uudelleen, en voi odottaa, minulla ei ole aikaa. Lopetan tämän kirjeen, sillä minulla ei ole aikaa. Olisin halunnut auttaa teitä, mutta minulla ei ole aikaa. En voi ottaa kutsua vastaan, puuttuu aikaa. En voi harkita, lukea, minulla on liikaa kuormaa, minulla ei ole aikaa. Tahtoisin rukoilla, mutta minulla ei ole aikaa.


Herra, ymmärräthän, heillä ei ole aikaa; Lapsi leikkii, ei hänellä ole juuri nyt aikaa... myöhemmin... Koulupojan on luettava läksynsä, ei hänellä ole aikaa... myöhemmin... Lukiolaisella on koulunsa ja niin kauheasti työtä, ei hänellä ole aikaa... myöhemmin... Nuori mies on urheilemassa, ei hänellä ole aikaa... myöhemmin... Nuorella aviomiehellä on uusi talonsa jota pitää sisustaa, ei hänellä ole aikaa... myöhemmin... Perheenisällä on lapsensa, ei hänellä ole aikaa... myöhemmin... Isovanhemmilla on lastenlapsensa, ei heillä ole aikaa... myöhemmin... He ovat sairaita! Heillä on hoitonsa, ei heillä ole aikaa... myöhemmin... He ovat kuolemaisillaan, ei heillä ole... Liian myöhäistä! ...heillä ei ole enää aikaa!


Näin kiiruhtavat kaikki ihmiset ajan perässä, Herra, he kulkevat läpi maisen elämän juosten, kiireissään, tyrkittyinä, ylikuormitettuina, kiihtyneinä, rasittuneina, eivätkä pääse koskaan päämääräänsä, heiltä puuttuu aikaa. Kaikista heidän ponnisteluistaan huolimatta heiltä puuttuu aikaa, heiltä puuttuu vieläpä paljon aikaa. Herra, sinä olet varmaan tehnyt virheen laskuissasi, niissä on joku perusvirhe; tunnit ovat liian lyhyitä, päivät ovat liian lyhyitä, elämä on liian lyhyt.


Herra, sinä joka olet ajan ulkopuolella, sinä hymyilet nähdessäsi meidän kamppailevan ajan kanssa, ja sinä tiedät mitä teet. Et sinä tee virheitä jakaessasi aikaa ihmisille, sinä annat kullekin ajan tehdä sitä minkä tahdot hänen tekevän. Mutta ei saa menettää aikaa, tuhlata aikaa, tappaa aikaa, sillä aika on lahja sinulta, mutta katoava lahja, lahja, joka ei säily.


Herra, minulla on aikaa, minulla on kaikki oma aikani, kaikki se aika, minkä sinä minulle annat, koko elämäni vuodet, vuotteni päivät, päivieni hetket, ne kaikki minulla on. Ne ovat minun rauhallisesti täytettävissäni, mutta täytettävissä kokonaan, reunoja myöten, antaakseni ne sinulle, jotta sinä tekisit niiden väljähtäneestä vedestä hyvää viiniä niinkuin teit muinoin Kaanassa ihmisten häissä.


Herra, en rukoile sinulta tänä iltana aikaa tehdäkseni sitä tai tätä ja vielä jotakin muuta, vaan pyydän sinulta armoa tehdä sen ajan puitteissa, jonka sinä minulle annat, tunnollisesti sitä mitä tahdot minun tekevän.

Michel Quoist: Rukouksia elämän arjesta (Kirjaneliö 1978).

lauantai 19. marraskuuta 2011

Hyöty irti verkkosorsastuksesta


Tähänastisista tehtävistä olen selvinnyt aika kivasti. Verkkosorsastustehtävä sen sijaan tuottaa päänvaivaa ja harmaita hiuksia.

Olen kyllä hyödyntänyt Facebook-kavereitani, jos olen kaivannut tietoa tai vertaistukea johonkin käytännön pulmaan, mutta työasiat ovat mutkikkaampia. Pitäisi ilmeisesti olla joku laajempi aihe kuin vain käytänönläheinen kysymys tyyliin "Mikä on sinulle mieluisin tapa tukea medialähetystyötä?".

Itse asiassa minulla on käytössäni hyvä verkosto, tähän tehtävään paljon hyödyllisempi kuin henkilökohtaiset FB-kaverini. Ylläpidän työnantajani, Radiolähetysjärjestö Sanansaattajien FB-sivua, jossa on tällä hetkellä 557 fania. Osallistun myös toisenkin työaiheisen FB-sivun ylläpitoon, ja tällä Hanna-työn sivulla on 76 fania.

Nyt pitäisi keksiä oikein osuva ja samalla tarpeellinen juttu, johon voisin pyytää faneja osallistumaan. Mikä olisi riittävän innostava aihe ja toisaalta mistä olisi työn kannalta hyötyä? En haluaisi kysyä mitättömyyksiä. Taidanpa konsultoida esimiestäni, ennen kuin etenen tämän tehtävän kanssa.

Metsästys on alkanut!

No niin, konsultaatiot esimiehen kanssa on käyty. Perjantaina 25. marraskuuta laitoin Sanansaattajien FB-faneille (joita muuten on nyt jo 565) ja Hanna-faneille (78 kpl) seuraavanlaisen tekstin:

"Millaisia mielikuvia sinulla on SANSAsta? Vastaa oheiseen kysymykseen ja osallistut samalla yllätyspalkintojen arvontaan! Kysymys kuuluu: Kun ajattelet Sanansaattajia, mitkä kolme adjektiivia tulevat ensimmäisenä mieleesi?"

Jään jännityksellä odottamaan vastauksia.

Metsästys on päättynyt

Kun kysymys SANSA-mielikuvista oli ollut Facebookissa kolme päivää, laitoin sen uudestaan. Tämä kannatti, vastausmäärä nimittäin melkein tuplaantui. Kuuden päivän saldo oli yhteensä 23 vastausta.

Mielikuvat olivat lähes poikkeuksetta positiivisia, mikä ei tietenkään ole yllätys. Fanien voi olettaa suhtautuvan myönteisesti fanituksen kohteeseen eli SANSAan ja Hanna-työhön.

Huomenna suoritan arvonnan, ja kolme osallistujaa saa pienet palkinnot. Adjektiivit annan organisaatiossa eteenpäin, sillä SANSAn brändiä työstetään parhaillaan. Tämä oli ihan mielenkiintoinen ja mielekäs tehtävä, sen jälkeen kun keksin, miten voisin sitä hyödyntää.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Google-haku pisti miettimään


Olen nyt pariin otteeseen kokeillut Google-hakua omalla nimelläni. Aika mielenkiintoista, joskin samalla aika epämiellyttävää. Kun ensin kokeilin ilman että laitoin nimeni sitaatteihin, osumia tuli ihan älytön määrä. Paljon oli työhön liittyviä linkkejä, mutta suuri osa oli kotimaiseen kirjallisuuteen liittyviä; niin nimi- kuin kuvahaullakin tuli osumia liittyen Anna-Leena Härköseen tai Jukka tai Outi Pakkaseen!

Sitten kun työkaverini vinkkasi, että oma nimi kannattaa laittaa sitaatteihin, tilanne hiukan rauhoittui ja osumat vähenivät. Nimen perusteella tuli vielä yli 300 osumaa. Suurin osa niistä liittyi työhön, oli kirjoittamiani juttuja tai muita työasioita, joiden yhteydessä nimeni mainittiin. Aika paljon oli myös paikallisseurakuntaan liittyviä linkkejä.

Mutta se minua hämmästytti, että muutama osuma paljasti, mitä Facebook-linkkiä olin kommentoinut tai mistä olin tykännyt. En koskaan kommentoi hävyttömyyksiä, mutta silti en haluaisi, että ne tulisivat Google-haun kautta julkisiksi! Omat yksityisyysasetukseni olen tarkistanut moneen kertaan.

Vielä pahempaa kuitenkin oli se, että oma nimeni vei ulkomaisen deittipalvelun sivulle. Tuollaiset yhteydet haluaisin ehdottomasti poistaa, jos mahdollista.

Kuvahaun kautta löytyneissä kuvissa oli vain pari omaa kuvaani, vanhoja Facebookin profiilikuvia. Moni kuva liittyi kirjoittamiini juttuihin tai paikallisseurakuntaan. Valtaosa kuvista oli kuitenkin sellaisia, etten voi ymmärtää, kuinka ne liittyvät itseeni.

Yhteiskirjoittaminen

Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun osallistuin vastaavanlaiseen yhteiskirjoittamiseen! Teksti oli aika alkutekijöissään, kun ryhdyin sitä työstämään. Siinä oli vasta kahdeksan riviä ja kolmen ihmisen puumerkit. Minun piti lukea teksti muutamaan kertaan, että todella ymmärsin, mistä siinä oli kyse.

Päätin olla olematta liian kriittinen itseäni kohtaan. Aloin kirjoittaa siitä, mitä mieleen juolahti eli herra Pavun ruokavaliosta. Karppaaminen on kovasti päivän sana, joten ujutin sen tekstiin. Nyt jään odottamaan, minkä suunnan teksti ottaa seuraavaksi. Olen käyttänyt noin puolet "määrätyistä" sanoista, joten jossain vaiheessa käyn jatkamassa tekstiä. Muut kurssilaiset saavat kuitenkin ensin kirjoitellavähän lisää.

Kun kertomus oli hiukan edistynyt ja kävin itse toista kertaa kirjoittamassa siihen, joku toinen kurssilainen oli samanaikaisesti kertomuksen kimpussa. Näin kuinka hän jatkoi siitä, mihin itse olin muutama minuutti aiemmin jäänyt. Rohkaisevaa, että tekstinpätkäni ruokki jonkun mielikuvitusta eikä kahlehtinut sitä! On jännittävä nähdä, mihin suuntaan kertomus lähtee seuraavaksi!

torstai 10. marraskuuta 2011

Minäkin latasin videon!


Hip hei ja hurraa! Tämän kurssin innoittamana minäkin olen ladannut YouTubeen videon, elämäni ensimäisen!

Kuvasin 4-minuuttisen videon reilu kuukausi sitten Chennaissa. Se ei ole mikään mestariteos, mutta siinä näkyy ja kuuluu, millaista on Intian liikenne. Tuossa pätkässä liikenne on aika rauhallista, mutta se antaa kuvaa Intiasta. Liikenteen seassa on autojen lisäksi paljon riksoja ja mopoja, lehmiä ei sentään taida tällä kertaa näkyä. Kiinnostava on myös katsoa, mitä löytyy teiden varsilta: ihmisiä arkiaskareissaan, vaihtelevan kuntoisia rakennuksia, rakennustyömaita, monenlaisia kauppoja, roskakasoja...

Videon lataus kesti jostain syystä todella pitkään, toista tuntia. Ihmetyttää, onko se aina niin hidasta.

Videoni löytyy täältä

perjantai 4. marraskuuta 2011

Kimurantti verkkokeskustelu


Kuvittelin hoitavani viidennen tehtävän nopeasti alta pois. Kävin muutamaan otteeseen Suomi24.fi:n Kirkko kuulolla -palstalla katsomassa keskusteluita, mutten löytänyt sieltä yhtään mielenkiintoista aihetta. En halunnut osallistua keskusteluihin vain muodon vuoksi, eikä mikään aihe "napannut".

Mietin jo siirtymistä jollekin toisentyyppiselle keskustelupalstalle, kunnes mieleeni juolahti ajankohtainen aihe, halloween. Niinpä rekisteröidyin Suomi24.fi:hin ja avasin uuden keskustelun. Lapset haluavat joka syksy viettää halloweenia, mutta itse en tiedä, kuinka minun pitäisi kristittynä asiaan suhtautua. Nyt jään odottamaan, millaista keskustelua aiheen tiimoilta herää.

Yllä oleva kuva ei liity mitenkään halloweniin, mutta kristityn näkökulmasta siinäkin on kyse epäjumalanpalveluksesta. Kävin lokakuun alussa intialaisessa Madurain kaupungissa sijaitsevassa valtavassa Meenakshi-temppelissä. Oli erään vuotuisen hindujuhlan aika, ja ihmiset tulivat temppeliin palvomaan kuka mitäkin jumalaa. Kuvassa eräs hindupappi "asiakkaineen".

Vuorokautta myöhemmin

Halloween-aiheinen keskustelunavaukseni poiki vuorokauden aikana 8 vastausta ja 30 lukukertaa. Ei erityisen vilkasta keskustelua siis. Hyvin nopeasti muistin, mikä verkkokeskusteluissa minua ärsyttää: se että osa ihmisistä vastaa todella ilkeästi ja provosoiden. Toisaalta mukana oli myös fiksuja kommentteja ja hyviä ideoita.

Parhaimmillaan verkkokeskustelu voikin olla antoisaa ajatustenvaihtoa ja mielekästä - esimerkiksi silloin, kun etsii tietoa tai kokemuksia johonkin asiaan liittyen. Itse olen tänä syksynä seurannut täiden häätöön liittyviä keskustelupolkuja. Niistä on löytynyt hyviä vinkkejä, joskin myös kauhuskenaarioita. Aikanaan kun ryhdyin käyttämään kuopuksellani kestovaippoja, sain hyvää informaatiota ja mielipiteitä tuon alan foorumilta.

Koska halloween-keskustelu ei ollut kovin vilkasta, päätin avata myös toisen, lasten harrastamiseen ja erityisesti ratsastamiseen liittyvän keskustelun Suomi24.fi:ssä. 18 tunnin sisällä ei yhtään vastausta, yksi lukukerta. Tuo palsta liene yhtä aktiivisessa käytössä kuin esimerkiksi Kirkko kuulolla, joten täytyy seurata keskustelua vielä myöhemmin.

Mutta ylipäätään ihmettelen, kuka ehtii ja jaksaa käydä seuraamassa erilaisia keskusteluita ja ottaa niihin osaa. Minulla ei ainakaan aika ja kiinnostus riitä!